Hovinaiset
Hovinaiset eli Las Meninas (myös Hovinaisia) on Diego Velázquezin maalaus vuodelta 1656. Velázquezin suurimpana saavutuksena pidetyn maalauksen nimi oli aiemmin Filip IV:n perhe. Maalauksessa on monia merkityskerrostumia, ja se on innoittanut pohtimaan muun muassa katsomisen problematiikkaa.
Maalaus rakentuu perspektiivisuhteiden ja peilien näyttämöleikistä. Hovinaisia on pitkään kuulunut länsimaisen taidehistorian runsaimmin analysoituihin maalauksiin. Se on vaikuttanut moniin myöhempiin taiteilijoihin ja innoittanut heitä tekemään tekemään omia versioitaan aiheesta. Suurikokoinen ja vapaamuotoinen ryhmämuotokuva kuvaa prinsessa Margareetaa hovinaisineen, kuvassa on mukana myös kuningaspari. Maalaukseen sisältyvä Velázquezin omakuva nostaa esiin myös taiteilijan ja maalaustaiteen aseman.
Teos Vaikka teos on ryhmämuotokuva, Velázquezin maalaus irtautuu ryhmämuotokuville tavallisesta muodollisuudesta. Velázquezin tuokionomaisen maalauksen keskiössä on viisivuotias prinsessa Margareeta (1) kahden hovinaisensa (2, 3) kanssa. Taustalla kuvastuvat peilistä kuningas Filip IV ja kuningatar Maria Anna (10, 11), vasemmalla on lisäksi Velázquez (9) työskentelemässä. Oikealla koiran takana on kaksi hovikääpiötä (4, 5), jotka jatkavat Velázquezin hovinarreista ja kääpiöistä tekemien maalausten sarjaa.
Kääpiöiden takana seisoo prinsessan surupukuinen esiliina ja hoitaja Marcela de Ulloa (6) keskustelemassa henkivartijan (7) kanssa. Taimpana oviaukossa näkyy kamariherra (8), joka näyttää olevan joko tulossa tai menossa. Heidät kuvataan suljetussa tilassa, johon tulee luonnonvaloa ikkunasta oikealta ja edestä kuvatilan ulkopuolelta, missä kuninkaan ja kuningattaren voisi olettaa seisovan. Kolmesta suunnasta tuleva valo liudentaa varjot pehmeiksi.
Maalauksen tulkintoja ja merkityksiä Hovinaisia on maalaus maalauksesta, ja sitä pidetään tietoisena havaintoesityksenä ja kommenttina maalaustaiteen ja taulumaalauksen mahdollisuuksista. Aiheessa on leikittelyä todellisuuden tasojen kanssa. Jo 1600-luvulla sen sanottiin olevan maalaustaiteen teologiaa ja Thomas Lawrence on sanonut sen olevan taiteen filosofiaa maalauksen muodossa.
Uutta oli myös aiheen hetkellisyys. Kuvaan on ikuistettu satunnaisen ja vähämerkityksisen tuntuinen hetki hovin elämässä. Se on lisäksi kuvattu suureen kokoon, joka aiemmin oli varattu virallisille kokovartalokuville ja tärkeille historiallisille aiheille. Henkilöiden vapaamuotoista sijoittelua ja maalarin ulkopuolista asennetta on verrattu valokuvan vaikutelmaan. Sommittelu ja illuusio hetkellisyydestä on kuitenkin luotu huolella. Kääpiön naturalistinen groteskius lisää prinsessan ja hovinaisten kauneutta. Samaan tapaan peilissä himmeänä heijastuva kuningaspari ja vielä himmeämmät maalaukset seinällä korostavat keskiössä olevien henkilöiden konkreettisuutta.
Henkilöitä ei yhdistä poseeraus tai suhde toisiinsa, vaan katsoja, joka näkee tapahtuman kohdasta, jossa kuninkaallinen pari peilin perusteella seisoisi. Katsojasta tulee tavallaan osa kokonaisuutta.
Kuka katsoo ja ketä onkin kysymys, jota usein pohditaan Hovinaisten innoittamana. Muiden muassa Michel Foucault on analysoinut maalauksessa kuvattujen henkilöiden katseita ja katsottuna olemista. Foucault'n mukaan useimmat henkilöistä katsovat jotakin, mikä on heidän ja katsojan välissä. He ovat kääntyneet katsomaan jotakin, joka vastaavasti katsoo heitä. Osa henkilöistä katsoo kuitenkin toisiaan, kuten hovinaiset prinsessa Margareetaa.
Maalauksen katsojan suhteen on vaikea sanoa, onko hän enemmänkin katseiden kohde kuin katsoja. Henkilöiden katseiden oletettu kohde näkyy taustan peilistä, johon kukaan maalauksen henkilöistä ei kiinnitä huomiota. Kokonaisuudessaan maalaus esittää meitä katsomassa itseämme katsottuina.
Kaiken kaikkiaan Hovinaisia on metaviittaus itseensä, mutta ilman keinotekoisuutta tai trompe l'œil -maalauksen helppoja efektejä. Hovinaiset tuo esiin välineet, joilla itse maalaus on tuotu katsojan nähtäväksi. Maalari pitelee palettia ja siveltimiä. Puukehikkoon pingotettu maalauspohja näkyy nurjalta puoleltaan. Taustalla on näkyvissä myös valmiita maalauksia.
Trompe l'œilin tarkkuuden sijaan Velázquezin maalausjälki on poikkeavan vapaata. Läheltä katsottuna Hovinaiset hajoavat väriläiskiksi. Velázquez maalasi käyttäen erityisen pitkävartisia siveltimiä, jolloin hän saattoi arvioida kokonaisvaikutelmaa.
Yksi Hovinaisten alateema on taiteilijan asema ja maalauksen asema vapaana taiteena. Velázquez kuvaa itsensä muun hovin joukossa hovivirkailijan puvussa ja avaimet virkamerkkinä vyötäröllään. Hän oli näihin aikoihin pyrkimässä ritarikuntaan, jonka jäsenyys merkitsi samalla nousua aatelissäädyn jäseneksi. Säännöt kuitenkin sulkivat pois käsillään työtä tekevät, joten oli tärkeää kommentoida, oliko maalaustaide mekaanista vai vapaata taidetta. Aihe oli ollut Espanjassa kiihkeän keskustelun aiheena jo jonkin aikaa. Kaksi taustan maalauksista ovat Rubensilta, joka oli aateloitu. Kaksi vuotta myöhemmin Velázquez hyväksyttiinkin maan vaikutusvaltaisimpaan seuraan, jalosukuisille tarkoitettuun Pyhän Jaakobin ritarikuntaan.