Keitele

Malariaa poteva Axel Gallén palasi perheineen keväällä 1904 useita kuukausia kestäneeltä Wienin ja Espanjan matkaltaan kotimaahansa ja vuokrasi Lintula-nimisen kesäasunnon Konginkankaalta. Takana olivat suuret freskomaalaustyöt ja useat näyttelyt koti- ja ulkomailla. Nyt hän kaipasi raitista ilmaa ja yksinkertaista maalaiselämää vastapainoksi kaupunkielämän sykkeelle ja taidepiirien sofistikoidulle seurustelulle.

Keitele-maalaus on yksi Lintulassa syntyneistä valoisan kesäpäivän tulkinnoista. Vastapainoksi valoisille töille syntyi myös tummasävyisiä, melankolisia maisemia. Perhepiirissä vietetty Lintulan kesä olikin valonpilkahdus ennen syksyllä saapunutta masentavaa tietoa Juseliuksen mausoleumin freskojen tuhoutumisesta.

Keitele-teoksessa kesäisen järvinäkymän kuulakkuus, pohjoisen kesän ainutlaatuinen valo on tuotu esille pienin keinoin. Maalaustapa on syntetisoiva, yksityiskohdat hylkäävä ja tyylittelevä. Järven koskemattomuutta rikkovat veneen jäljet veden kalvolla - ihmisen läsnäolo. Yksinkertainen kokonaisuus saa syvyyttä kumpuilevan taustamaiseman ja saaren heijastuksista sekä poutapilvien koristekuviomaisesta dekoratiivisuudesta.